sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Maalausurakka jatkuu, ja jatkuu vielä monta viikkoa.

Maalausurakka etenee vähitellen.Maalauskertojen välillä pitää odotella kolme päivää kuivumista, eli käytännössä maalauskertojen väliksi tulee viikko.
Takka sai toisen maalikerroksen, ja alkaa näyttää valmiilta vähitellen.
Tuvan lattia sai ensimmäisen kerroksen ohennettua maalia. Tupakamarin lattia maalattiin toiseen kertaan ohentamattomalla ja se näyttäisi riittävän. Tuvan lattia maalataan varmaankin kolmeen kertaan.
Lattiasta tulee paremman näköinen kuin osasin odottaa. Hyvä siitä tulee kun sen maalaa -sanonta pitää paikkansa.
Tuvan helmipaneelit pätkittiin valmiiksi.
Mäntypaneelin oksista tulee pihka maalin läpi, joten oksakohdat siveltiin ensin oksalakalla. Lopullinen väri paneeleille on vielä hakusessa.
Porstuakamarin lattian enimmät karheudet hioin pois ennen maalausta.
Ensimmäinen maalikerros saatiin myös porstuakamarin lattiaan.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus alkaa sovittelemaan keittiökaappeja paikalleen. Maalaushommat jatkuu myös.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Maalailua

Viikonloppuna päästiin vähitellen maalailemaan.
Maalasin takan ensimmäisen kerran puolihimmeällä rappauksille tarkoitetulla pellavaöljymaalilla.
 Ennen maalausta lattiat pestiin soodalla ja huuhdeltiin hyvin pariin otteeseen.

Itse keskityin takkaan, kun muu porukka oli lattioiden kimpussa.
Takan alaosa maalattiin tumman harmaaksi. Näissä Ottosonin maaleissa tuntuu olevan uskomattoman hyvä peittokyky. Ohut kerros mäntytärpätillä ohennetulla maalilla peitti kerrasta. Maalataan tuo joka tapauksessa vielä kertaalleen.
Tupakamarin lattia ehdittiin maalata ensimmäiseen kertaan 20% pellavaöljyllä ohennetulla maalilla.
Alakerran lattiat maalataan kaikki samalla sävyllä joka on Ottosonin hopeanharmaa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kattojen maalausta ja muuta puuhaa

Ostin nipun 22 millistä kuitulevyä ja tarkoitus oli siirtää nippu kerralla suojaan. Ferkkuun trukkipiikit ja takapaino ja kokeilemaan.
Nippu kyllä nousi ilmaan, mutta takapainosta huolimatta takakumeissa ei riittänyt pito. Purettiin nippu sitten suosiolla talliin käsipelillä.
Tuvan lattian paikkapalat viimeistelin hiomalla nauhahiomakoneella.
Samaan aikaan apujoukot jatkoivat katon maalausta. Maali on todella riittoisaa ja peittää hyvin jo yhdellä sivelykerralla.
Tupakamarin ja porstuakamarin välisen oviaukon laitoin umpeen. Keskelle tukipatikka.
Äänieristeeksi 10 cm selluvillalevyä.
 Ja pintaan 12mm vaneri. Vanhoja tapetteja jätettiin levyjen alle jälkipolville ihmeteltäviksi.
Katon maalausurakka edistyi huikeaa vauhtia, kun oli tehokasta apuvoimaa paikalla.
Tuvan katto saatiin maalattua. Tapetoitavat alueet ehdittiin myös esiliisteröidä.
Samoin tupakamarin katto saatiin maaleihin ja seinät esiliisteröityä.
Keittiökalusteet saivat myös toisen maalikerroksen. Kaapisto on nyt valmis asennusta varten. Maalia kului vajaa litra kahteen maalauskertaan.
Saatiin oikeastaan ylihyvin valmista aikaan tänä viikonloppuna. Jos viikon aikana joutaa pesemään ja hiomaan tuvan ja kamarin lattian, niin päästään niitä ensi viikonloppuna maalaamaan.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Rakennusperintöä ja kattohommia.

Keskiviikkona veteraaniautoseuran ajelun kohteena oli Laihian kotiseutumuseo. Olen kyllä käynyt siellä pari kertaa aiemmin, mutta kävin kuitenkin verestämässä muistiani ja katsomassa tarkemmin joitakin yksityiskohtia. Laihian museo on pohjaltaan kokolailla samanlainen kuin meidän talo alakerran osalta. Ollaanhan sitä museon kanssa naapureita ja talotkin on samalta vuosisadalta.
 Kuva museon uuninpellinvetimistä. Jos innostun, niin teen samanlaiset.
Laihian museossa on samanlainen korkoossänky, kuin meilläkin on ollut. Meidän talosta peräisin oleva on maalattu jossain välissä harmaaksi. Sängyn nykyisen olinpaikan tiedän, mutta en ole siitä vielä kauppoja tehnyt.
Museon yläkerran vierashuoneessa on siisti kolmiorimalla peitetty hirsien väli. Jos vain lystiä riittää niin saatan tehdä samalla lailla päätytuvan väliseinälle.
 Lauantaina kävimme Ilmajoella Yli-Lauroselan talomuseolla rakennusperintöpäivillä.
Olin alunperin ajatellut tehdä metalliset kissinluukut, mutta Yli-Lauroselan malli alkoi tuntua paremmalta ja helpommin toteutettavalta ratkaisulta. Puinen luukku karmeineen on helpompi tehdä kuin metallinen.
Pohjalainen rakennusperintö ry esittäytyi ja piti kokousta lauantaina talomuseolla. Kaikki vanhoista pohjalaistaloista kiinnostuneet, omistajat, omistajiksi aikovat jne. liittykää mukaan toimintaan.
Pohjalainen Rakennusperinto Ry Facebookissa. Yhdistys on perustettu tänä keväänä ja toiminnasta tulee enemmän infoa omien nettisivujen kautta myöhemmin. Tässä linkissä tietoa, miten voit liittyä: http://koskenrannalta.blogspot.fi/2013/04/46-pohjalainen-rakennusperintoyhdistys.html.
Ehdittiin hyppöön lisäksi kuitenkin vielä kattojen kimppuun. Tupakamarin katossa olleet haltex-levyt oli naulattu sen miljoonalla naulalla kiinni. paklailin naulanreikiä umpeen, etteivät sitten loista ikävästi.
Tuvan katon paneelien saumaan liimasin voimapaperista uuden liuskan. Alunperin siinä oli pinkopahvia, joka oli sen verran repeillyt, että rapsittiin se pois. Lautojen puskusaumat on tehty sen verran hövelisti, että siistimpi tuosta tulee peittämällä sauma.
Kattolistan ja kattolautojen väliset raot täyti uudelleen pakkelilla. Entiset pelläväöljypakkelit oli tippuneet pois.
Noiden edellisten toimenpiteiden jälkeen päästiin sitten itse asiaan. Katon maalaus alkoi. Maaliksi valikoitui Ottosonin mattavalkoinen pellavaöljymaali.
Neljän lankun verran saatiin maalatuksi. Maalin peittävyys on hyvä. Periaatteessa yksi kerta riittää.
Kunnostin tuossa iltaisin jotessani vanhan makon vesipumpun, joka lojui tallissa yltä päältä pölyn ja rasvan peitossa. Tällaiset Strönbergin vanhat moottorit ovat lähes ikuisia. Huomaa pronssivaluinen kytkentäkotelo! Tässä oli laakerivika. Enpä ole ennen nähnyt yhtä loppuun ajettua kuulalaakeria. Uusin laakerit molempiin päihin, maalailin ja laitoin nippuun uudelleen. Tällä sitten voi vaikka pumpata pesuvesiä pihakaivosta savusaunaan.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kattojen hionta ja pesu

Viikonlopun ohjelmassa oli kattojen hiontaa ja pesua.
Vuokrasin kirahvin jolla tuvan katto ensin hiottiin kevyesti. Ihan kätevä peli, eikä pöly lennä ympäriinsä. Vartta vain olisi saanut olla enemmän, että konetta olisi ollut parempi kannatella.
Pesu tehtiin perinteisellä soodapesulla.
Lika lähti niinkuin mainoksissa pyyhkäisemällä. Huuhtelu tehtiin pariin kertaan. Kuvassa näkyy päätytuvan katto ja ero pestyn ja pesemättömän välillä.

Porstuakamarin katosta tuli pesemällä sen verrran hyvä, että sitä ei tarvitse välttämättä edes maalata.
Porstuan katosta ei kirahvilla hiomalla  lähtenyt hilseilleet maalit kunnolla. Maalit poistin rälläkkään kiiinnitetyllä hienosäikeisellä messinkiharjalla,
Porstuan katto hiottuna. Viikonlopun saldo suunnilleen 150 m2 kattoa hiottuna ja pestynä valmiina maalattavaksi. Yläkerrassa vielä 50 m2 jäljellä.