maanantai 22. heinäkuuta 2013

Viimeinen lattia puretiin, uuni sai uuden takin ja hella uuden elämän.

Saatiin yläkerran kamarin lattia purettua. Ensin piti viimeistellä yläaulan lattia.
Purettiin pois viimeiset muutama neliö ja putsattiin roskat pois. Muutamia halkeamia piti liimailla ennen takaisinlyöntiä.
Alle tutuun tapaan paperi.
Lattia suunnilleen iskettynä takaisin paikoilleen. Raot tiivistyivät sen verran, että viimeinen lauta pitää uusia.
Yläkerran kamarin lattia purettiin, numeroitiin ja kuskattiin ulkorakennukseen odottamaan uusiokäyttöä. Lattialaudat ovat ainoastaan 25mm paksut, joten laitamme tilalle vähän vahvempaa vanhaa purkulankkua.
Välipohjassa eristeenä oli olkia, sammalta ja multaa.
Tässä eristeet imuroituna pois. Alakerran kamarin kattoa kannatteleva hirsi on irronnut ja painunut n. 10 senttiä. Pitää tunkata takaisin ja lyödä vaikka tapilla kiinni väliseinähirteen.
Tuvan takan pesän pohjalle valoin tulenkestävästä massata ohuen laatan suojaamaan punatiilistä pohjaa. Pesän seinätiilet sivelin ohuesti tulenkestävällä massavellillä.

Uunin rappaus saatiin valmiiksi lauantaina. Pinta vaatii vielä tasoituksen ennen maalausta. Hellan tausta ja hormiliitäntä muurattiin uudelleen. Vajaa kymmenen tiiltä uusittiin.
Högforssin purin palasiksi ja hiekkapuhallutin osat. Hiekkapuhalluksen jälkeen osat käsiteltiiin hellamustalla. Hellan sisältä oli muutama osa niin pahoin palanut tai haljennut, että hain Vöyriltä yhden hellan varaosiksi. Varaosahellan aion kunnostaa myös myöhemmin ajan kanssa.
Tästä se lähtee. Varaosahellasta otettu uunin sivulevyä ei ole hiekkapuhallettu, joten se on pienessä pintaruosteessa.
Sidontaliina on hyväapuväline kasauksessa.
Hellan uunin ylälevyn päälle valoin kerroksen tulenkestävällä valumassalla.  Lopputulos on ihan ok.
Hella ennen:
 ja hella nyt:

 Vielä sillä monet vellit keittelee.


2 kommenttia:

  1. Kylläpä on vaikuttavan kokoinen ja näköinen urakka käynnissä. Toiset pystyy ja toiset ei...

    VastaaPoista
  2. Eihän tässä oikeastaan tarvita kuin ripaus hulluutta ja mieltymys kaikkeen perinteiseen kunnolla rakennettuun. Meikäläisellä on aina ollut mottona, että jos jonkin on ihminen tehnyt, sen voi itse korjata. Ihmisisiähän ne ovat muurarit, puusepät ja kirvesmiehetkin.

    Pystyminen on taas pääosin ajasta kiinni, siksi tätäkin on jo pari vuotta pakerrettu. Hiljaa hyvä tulee....

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.