Hissutellen

Parin viime viikon aikana on laitettu pihamaata ja ympäristöä kuntoon, jotta talvi voi tulla. Talleja on siivottu, että kaikki harrasteajoneuvot saisi taas talveksi katon alle. Remontti onkin edennyt vain hiljakseen.

Sain pitkän odotuksen jälkeen salvat ikkunoihin. Ikkunat saatiin myös tiivistettyä.

Ikkunasalvaksi valittii sopivan siro niklattu salpa.

Tuvan takassa on pidetty tulta lähes päivittäin. Kierto toimii hienosti ja veto on hyvä. Kierron aukko suorastaan imee liekin sisuksiinsa.

Tässäpä näkyy suunnilleen puolet työmaasta yhdessä kuvassa. 

Seinälaudoitusta saatiin nyt tänä viikonloppuna pikkuisen tehtyä. Kaikki käyttökelpoiset vanhat laudat on pyritty käyttämään uudelleen. Onhan laudat toki säänsyömiä, mutta laudan paksuudesta on vielä reilut 2/3 osaa jäljellä. Hoitaa ne vielä seuraavat sata vuotta tehtävänsä.

Päivitystä sadetta pidellessä

Pitkästä aikaa iski ukkoskuuro ja keskeytti ikkunaprojektin. Hyvää tekee pieni sade. Ikkunanpokia on saatu kunnostettua pintamaalausta vaille valmiiksi 24 kappaletta, eli kolmasosa isoista pokista. Näiden lisäksi vielä on kunnostettava 7 haukanikkunaa. Karmien kehyksiä on valmiina kaksi isoa, eli jäljellä 16 isoa ja 7 pientä. Karmitkin pitää vielä korjailla, rapsia ja maalailla, joten puuhaa riittää.

Loput kehysten koristelaudat tein sarjatyönä  valmiiksi.

Vanhan mallisia ikkunan kulmarautoja teetin laserleikattuna. Eskilstuna Kulturbeslag tekee uusiotuotantona melkein samanlaisia rautoja, mutta niissä on naulanreikä raudan kulmassa. Ongelma syntyy kun naula tahtoo osua samaan paikkaan pokan liitostapin kanssa. Nämä raudat ovat olleet kiinnitettynä nauloilla, ei ruuveilla. Teettämällä sain juuri samanlaisia kuin entiset ja hinta tuli reilusti halvemmaksi.

Kävin pelastamassa erään kuusen juurelta vanhoja ikkunoita.

Tämä poka on ollut kotitalossani vuonna 1828 rakennetussa talossa. Muistan pikkupoikana ollessani, kun näitä pokia oli kasvilavan katteena.

Pari hienoa pokaa. Saa nähdä löytyykö näille joskus jotain käyttöä.

Irroittelin pokista kaikki jäljellä olleet puhalletut ruudut. Koko on juuri sopiva haukanikkunoiden ruutujen korjaukseen. Puhalletun lasin värisävy on vihreä. Vasemmalla on 2mm vahvaa vedettyä lasia, oikeanpuoleinen on 1mm vahvaa puhallettua lasia.

Niittokoneen sain lyöntiin. Kesti jonkin aikaa kunnes löytyi oikea ajonopeus. Liian hiljaisella vauhdilla niittokone tukkeutui, liian kovalla vauhdilla koko keksintö varmaan menee rikki. Homma meni putkeen niin kauan kunnes osittain lahonnut puinen sivuunheittosiipi katkesi.

Elikot on viihtyneet ulkona hyvin. Tämä tässä lepää frisbeen päällä ja pesee rääpät silmistä.

Pienempi katti hukkuu helposti ympäristön väriin.

Toisen tuvan ikkunankarmit saapuivat

Ostin alkusyksystä käytettyjä ikkunanpokia, joista tehdään uudet ikkunat kakkostuvan lahojen ikkunoiden tilalle. Karmit teetettiin Lehmäjoella puusepällä. Karmit saapuivat viime tiistaina.

Pokien mitat olivat samat kuin alkuperäisetkin. Pokat ovat peräisin 1800 -luvun loppupuolella rakennetusta talosta. Ylempi välipuu näissä on alempaa leveämpi, kun taas alkuperäisissä ikkunoissa molemmat välipuut ovat ohkaisia. Toisaalta ulkonäöllisesti nyt talon kaikki ikkunat tulevat samalaisiksi, sillä 1930-luvulla uusituissa ikkunoissa ylempi vaakapuu on leveä. 

Pohjamaalausta.

Karmit pohjamaalattuina. 

Apulaiset pätkivät tupaan loput paneelit ja maalasivat ne ensimmäiseen kertaan.

Keittiön laatoitus sai saumauksen. Tupakamarin ja porstuakamarin seinät saatiin lisäksi melkein valmiiksi levytettyä. Pian päästäänkin jo nostelemaan tapetteja seinille.

Puusepän ja kirvesmiehen taitojen harjoittelua.

Viikonvaihteessa keskityttiin ikkunan alustojen lahovaurioiden korjauksiin. Lauantaina oli sopivasti poutapäivä ja 7 astetta lämmintä, eli hyvä ilma irroittaa lahon vaurioittama tuvan ikkunankarmi.

Tästä se lähtee. Ei muuta kun karmi irti.

Ferkku toimii työpöytänä. Karmin alapuu vaatii ehostusta. Paikkapala vai uusi alapuu?

Eipä tuota kannata alkaa pikkupaloilla korjaamaan. Tehdään uusi.

Homma lähtee tästä. Pätkä vanhaa 3"x8" lankkua joka kavennetaan lähelle oikeaa mittaa. Pokien huullokset myös rakennussirkkelillä vähän sinnepäin.

Ensin sähköhöylällä ja viimeinen silaus pienellä käsihöylällä.

Lopuksi vielä keskipuulle aukko poralla ja taltalla. Uusi karmin alapuu on erittäin tiheätä punaista männyn sydänpuuta, mikä ei kuvista kunnolla erotu.

Tässä uusi alapuu istutettuna karmiin. Sopivuus on jämpti, niinkuin puuseppä yleensä tekee.

Maaliskuussa vuonna 1907 Nikolainkaupungin poliisi varoitteli Pohjanpoika -lehdessä heikoista jäistä. Oli varsinkin Onkilahden jää pehmennyt vaarallisen heikoksi lahteen laskettujen viemärivesien johdosta.

Kun karmi oli kunnostettu, käytiin hirsivaurioiden kimppuun. Ikkunan alapuolen hirsi on päässyt lahoamaan sen verran, että jonkunmoinen paikka pitänee laittaa.

Saha käteen ja hapan pois. Hämäräkin alkoi jo pikkuhiljaa laskeutua.

Sama ulkoa päin.

Uusi hirrenpätkä on veistelty paikalleen. Vielä tasaus oikeaan mittaan.

Tässä valmis paikkaus. Vielä karmi ja pokat paikoilleen, niin ei pääse kylmä sisään.

Ristilaseri on oiva apu. Laserin avulla säädettiin ikkuna samalle korkeudelle kuin muut tuvan ikkunat.

Sunnuntaina homma jatkui karmin tilkitsemisellä. Tässä ikkuna paikoillaan ja paikkaus päivänvalossa. Ikunanpokatkin istuivat paikoilleen paremmin kuin hyvin.

Karmi tilkittynä, ei paista päivä enää raoista. Ei muuta kuin seuraavan kimppuun.

Päädyn ikkunoiden alustat on myös vaurioituneet. Jostain syystä näyttää toinen reuna aina olevan toista huomattavasti enemmän lahonnut. Johtuisiko tuo ikkunan karmissa sisäpuolella aikoinaan olleista kondenssivesikouruista, jotka on mahdollisesti valuttaneet ikkunaan kondensoituneen veden aina tiettyyn nurkkaan.

Sahalla vaan hirsi poikki ja halki ikkunan alta ja uutta tilalle. Yksinkertaista ja helppoa.

Tässä valmis paikattu seinä tilkittynä.

Joutessani kunnostin yhden yläkerran ristikkoikkunan. Tässä ikkuna putsattuna ja ruudut uudelleen kitattuna.

Kitin kuivuttua pari päivää, pohjamaalasin ikkunan 50% vernissalla ohennetulla pellavaöljymaalilla.