Kuva museon uuninpellinvetimistä. Jos innostun, niin teen samanlaiset.
Laihian museossa on samanlainen korkoossänky, kuin meilläkin on ollut. Meidän talosta peräisin oleva on maalattu jossain välissä harmaaksi. Sängyn nykyisen olinpaikan tiedän, mutta en ole siitä vielä kauppoja tehnyt.
Museon yläkerran vierashuoneessa on siisti kolmiorimalla peitetty hirsien väli. Jos vain lystiä riittää niin saatan tehdä samalla lailla päätytuvan väliseinälle.
Lauantaina kävimme Ilmajoella Yli-Lauroselan talomuseolla rakennusperintöpäivillä.
Olin alunperin ajatellut tehdä metalliset kissinluukut, mutta Yli-Lauroselan malli alkoi tuntua paremmalta ja helpommin toteutettavalta ratkaisulta. Puinen luukku karmeineen on helpompi tehdä kuin metallinen.
Pohjalainen rakennusperintö ry esittäytyi ja piti kokousta lauantaina talomuseolla. Kaikki vanhoista pohjalaistaloista kiinnostuneet, omistajat, omistajiksi aikovat jne. liittykää mukaan toimintaan.
Pohjalainen Rakennusperinto Ry Facebookissa. Yhdistys on perustettu tänä keväänä ja toiminnasta tulee enemmän infoa omien nettisivujen kautta myöhemmin. Tässä linkissä tietoa, miten voit liittyä: http://koskenrannalta.blogspot.fi/2013/04/46-pohjalainen-rakennusperintoyhdistys.html.
Ehdittiin hyppöön lisäksi kuitenkin vielä kattojen kimppuun. Tupakamarin katossa olleet haltex-levyt oli naulattu sen miljoonalla naulalla kiinni. paklailin naulanreikiä umpeen, etteivät sitten loista ikävästi.
Tuvan katon paneelien saumaan liimasin voimapaperista uuden liuskan. Alunperin siinä oli pinkopahvia, joka oli sen verran repeillyt, että rapsittiin se pois. Lautojen puskusaumat on tehty sen verran hövelisti, että siistimpi tuosta tulee peittämällä sauma.
Kattolistan ja kattolautojen väliset raot täyti uudelleen pakkelilla. Entiset pelläväöljypakkelit oli tippuneet pois.
Noiden edellisten toimenpiteiden jälkeen päästiin sitten itse asiaan. Katon maalaus alkoi. Maaliksi valikoitui Ottosonin mattavalkoinen pellavaöljymaali.
Neljän lankun verran saatiin maalatuksi. Maalin peittävyys on hyvä. Periaatteessa yksi kerta riittää.
Kunnostin tuossa iltaisin jotessani vanhan makon vesipumpun, joka lojui tallissa yltä päältä pölyn ja rasvan peitossa. Tällaiset Strönbergin vanhat moottorit ovat lähes ikuisia. Huomaa pronssivaluinen kytkentäkotelo! Tässä oli laakerivika. Enpä ole ennen nähnyt yhtä loppuun ajettua kuulalaakeria. Uusin laakerit molempiin päihin, maalailin ja laitoin nippuun uudelleen. Tällä sitten voi vaikka pumpata pesuvesiä pihakaivosta savusaunaan.
Kiva lukea teidän remppajuttuja ja ideoita, näin se tieto leviää virtuaalisestikin! Tsemppiä projektiin! :)
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta. Pari vuotta on kokolailla kaikki lomat ja viikonloput vietetty projektin äärellä. Nyt ollaan kuitenkin jo suurimmat työt saatu tehtyä ja ollaan "pintaremontti" -vaiheessa.
VastaaPoistaTErve. Törmäsin sattumalta tähän blokiisi ja onhan ollut hienoa luettavaa, koko aamupäivän näitä lukenut. Hienoa työtä olet tehnyt. Myin kiertonetissä juuri kaksi samanlaista pumppua https://kiertonet.fi/tyokalut-ja-koneet/koneet-ja-laitteet/vesipumput-sahkomoottorilla-21436
VastaaPoistaTervepä terve. Onhan tässä vierähtänyt jokunen vuosi ja vielä jokunen vuosi vierähtää lisää.
Poista